Sun barbie, mun barbie.

12 02 2009

Muutaman viikon ajan olen aika ajoin käynyt katsomassa Glow:n blogisivua, jos vaikka joku blogin kirjoittaja olisi tuottanut jonkinnäköistä uutta materiaalia sinne. Olen silmät viirulla kurkkinut hyviä kommentteja, sekä odottanut, että omat ajatukseni päätyisivät sinne hyvin oma-aloitteisesti ilman, että minun tarvitsisi kauheasti ponnistella sen eteen. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Ei ole kyse siitä, etteikö minulla olisi ollut mitään sanottavaa, mutta saamattomuuteni on vain vienyt minut mukanaan. Nyt päätin avata viiruiset kurkkivat silmäni ja kirjoittaa joitain kasautuneita ajatuksiani.

Viime aikoina olen miettinyt paljon niin sanottuja ”clickejä”, eli ryhmiä tai porukoita, joissa liikumme ja vietämme aikaa. Nämä klikit voivat muodostua muun muassa työkavereista, harrastuskavereista, seurakuntatyypeistä tai sitten ihan sattuman kautta samaan ryhmään ajautuneista ystävyksistä. Erityisesti minua ovat mietityttäneet juuri nämä ryhmät, jotka muodostuvat täysin erilaisista ihmisistä. Miten he ovat ajautuneet yhteen?

Viime marraskuussa, kun Etelä-Suomeen saapui mieletön lumisade ja kadut täyttyivät kymmenistä senteistä lunta, jouduin yllättävään tilanteeseen. Muutin nykyiseen asuinpaikkaani vasta syksyllä, joten en silloin vielä tiennyt talon asukkaista mitään. Säntäsin ulos etsimään autoani lumikasojen takaa, lunta oli ainakin metreittäin, jos minulta kysytään. Yritin miettiä, millä ihmeellä kaivaisin autoni esiin lumikasojen takaa, kunnes ystävällinen naapurin mies saapui apuun. Siinä sitten yhdessä lapioimme ja putsasimme auton ympäriltä lunta ja jotenkin päädyimme, ihme ja kumma, puhumaan autoista. Naapurin mies oli ehdottomasti Korealaisten autojen kannattaja, eikä siinä ollut paljoa vastaan sanomista. Tilanne eteni siihen, että kolme muuta iäkästä naapurin miestä saapui myös kolaamaan lunta autojensa ympäriltä ja siinä me sitten viisi naapurusta puhuimme autoista, kuin kaiken tietäjät. Jotenkin minä vain olin saanut paikkani eläkeikäisten miesten ryhmittymästä, yhdistävänä tekijänä autot. Myöhemmin asiaa pohtien olen ymmärtänyt, että usein siihen ei edes tarvita paljoa, että tällainen porukka tai klikki voi syntyä. Välillä nimittäin on tuntunut siltä, että aikuistenkin maailmassa jyllää sellaiset ala-asteelta peräisin olevat periaatteet, kuka saa kuulua ryhmään tai kuka valitaan viimeisenä leikkiin, jolloin saat leikkiä huonommilla barbeilla tai actionmäneillä! Nyt täytyy vielä vain liittoutua talon Marttoihin, niin homma on hanskassa.


Actions

Informations

One response to “Sun barbie, mun barbie.”

18 02 2009
Baptismo (15:45:45) :

Hauska juttu.

Joskus ihan vaan metrossa istuminenkin saattaa klikkauttaa. Jostain syystä varsinkin vanhemmat herrasmiehet tai mymmelit saattavat alkaa puhua minulle yllättäen jostain siinä hetkessä syntyneestä aiheesta, etenkin kyseessä ollen kansallinen juhlapäivä, toisinaan poristaan tuntemattomille kuin parhaimmat tutut.