Tuntuu että ainakin kaikkien teologian opiskelijoiden on jossain vaiheessa pakko miettiä sitä, mikä on ihmisen luonnollinen kyky toimia Jumalan tahdon mukaan, ja mitä Raamatun ohjeet siihen lisää. Siitä usein ollaan yhtä mieltä, että ihmiselle on vain hyväksi teroittaa oikein tekemistä ja oikein ajattelemista Raamatun kautta, mutta vaikeampi kysymys on se, kuinka paljon ihminen osaa toimia oikein luonnostaan ilman apuneuvoja.

Tässä vähän lapsellista näkökulmaa. Tämän perusteella tuntuu, että on oltava jotain luontaista kykyä toimia oikein.

Kaikki mitä minun on todella tarvinnut tietää opin jo lastentarhassa.

Jaa kaikki.

Pelaa reilua peliä.

Älä lyö ihmisiä.

Pane tavarat takaisin sinne, mistä otit ne.

Siivoa omat sotkusi.

Älä ota tavaroita, jotka eivät ole sinun.

Pyydä anteeksi kun loukkaat jotakuta.

Pese kätesi, ennen kuin rupeat syömään.

Vedä vessa.

Pikkuleivät ja kylmä maito tekevät hyvää.

Elä tasapainoista elämää - opi jotakin ja ajattele jotakin ja piirrä ja maalaa ja laula ja tanssi ja leiki ja tee työtä vähän joka päivä.

Ota nokkaunet iltapäivisin.

Kun lähdet ulos maailmaan, varo liikennettä, pidä toista kädestä ja pysyttele yhdessä muiden kanssa.

Tajua ihme. Muista pieni siemen viilipurkissa: juuret menevät alas ja kasvi ylös eikä kukaan oikein tiedä, miten ja miksi, mutta me olemme kaikki samanlaisia.

Kultakalat ja hamsterit ja hiiret ja pieni siemenkin viilipurkissa kuolevat kaikki. Niin mekin.

Ja sitten muista Astrid Lindgrenin kirjat ja ensimmäinen oppimasi sana, suurin kaikista: KATSO

Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää, on siellä jossakin. Kultainen sääntö ja rakkaus ja perusterveydenhuolto. Ekologia ja politiikka ja tasa-arvo ja tervejärkinen elämä. Ota mikä tahansa noista kohdista ja käännä se hienoille aikuisten termeille ja sovella sitä perhe-elämääsi tai työhösi tai hallitukseesi tai maailmaasi ja se pysyy totena ja kirkkaana ja lujana. Ajattele, miten paljon parempi maailma olisi, jos me kaikki, koko maailma, saisimme pikkuleipiä ja lasin maitoa noin kolmelta iltapäivällä ja sitten menisimme peiton alle torkulle. Tai jos kaikilla hallituksilla olisi peruspolitiikkana panna tavarat aina takaisin sinne, mistä ne ottivat ne, ja siivota omat sotkunsa. 

 ps. Ainoa huono juttu noissa ajattomissa totuuksissa on että ne eivät ole itseni kirjoittama, vaan Robert Fulghumin.