Klisee nostettiin taas esiin: Suomalaiset miehet eivät osaa näyttää tunteitaan. Asiaan tartuttiin kesäkuun Kotimaassa (24/2008). Artikkelissa todetaan, että nykyajan miehet osaavat puhua tunteista, mutta tunteiden näyttäminen on kuitenkin vielä hakusessa. Samaan hengenvetoon todetaan, kuinka miehille on tyypillistä reagoida tietyllä tavalla, jos joku kertoo syviä tuntemuksia tai ongelmia. Vastaus voi olla tyyliin ”kyllä tämä tästä näin” tai “sä oot hyvä jätkä”. Tunnistan itseni. 

Mielestäni tunteettomuus- klisee ei kuitenkaan pidä paikkansa. Ainakaan täysin. Jos olet erimieltä, voit käydä päivittämässä mielipidettä näissä tilanteissa.

→ Tuhannet miehet huutaa jääkiekkomatsissa. Jos oma joukkue pärjää, kaikki tuulettavat. Jos taas vastustaja pärjää, kirotaan ja salaa vihataan vastustajan faneja. Jos peli on tylsä (ja tunteeton) aina voi hätävarana huutaa tuomarille ”nuijaa” tai ”seepraa”. 

→ Kymmenentuhatta rokkaria huutaa stadikalla Iron Maidenia lavalle. Tai vähän maltillisemmin pukeutuneet vaativat Mr. Springsteenia esiin vielä kerran kolmen tunnin soiton jälkeen. Oli keikka sitten mikä tahansa, suomalaiset miehet eivät jää yhtään muita vaisuimmiksi tai ole vähemmän fanaattisia. Hyvässä ja pahassa.

Onko sinulle joskus käynyt niin, että aikasi vierähtää tiiviisti täysin joko työn tai opiskeluiden parissa. Vapaa-ajallasi pyrit vain tyhjentämään pääsi ja valittamaan kiireestäsi. Ystäviesi kysyessä kuulumisiasi, vastaat vain hyvää, kiirettä ja paljon töitä. Alat unohtaa asioita ja ärsyynnyt helposti. Väsymys on saattanut siirtyä jo niin sanotusti henkiselle tasolle, eikä nukkuminen auta. Loman alkaessa vaihdat vaihteen vapaalle ja yrität punnertaa itsestäsi kaiken, jotta saisit tehtyä asiat, mitkä olet suunnitellut. Kaiken tämän lisäksi sinua saattaa muistuttaa ajatus lepopäivän pyhittämisestä eli ajan viettämisestä Jumalan kanssa. Moni saattaa sanoa rukoilevansa joka päivä arjen pienissä asioissa, mutta kuinka usein rehellisesti sanottuna pysähdyt ja keskityt täysin Jumalaan, rukoilet ja kuuntelet hänen sanaansa esimerkiksi lukemalla Raamattua?

Minua on jo pitkään, välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän, piinannut niin sanotusti hengen velttous. Saatan rukoilla ja kääntyä Jumalan puoleen päivittäin, monesti vaikka autoa ajaessa, työtehtävissä tai ongelmieni ratkaisuissa, mutta huomaan sen menneen siihen, että tilitän Hänelle vain ne ongelmat. Unohdan, että suhteessa on kyse myös kuuntelemisesta. Olen monesti ähkinyt ja pähkäillyt, miksi Raamatun avaaminenkin on niin vaikeaa. Raskaan ja vaikean päivän päätteeksi tuntuu mitättömältä avata Raamattu, sillä lukeminen on välillä vain sanojen lukemista, eikä yksikään sana tunnu saavan merkitystä. Usein kuitenkin ne lukemani kohdat saattavat nousta mieleeni myöhemmin ja ymmärrän, ettei tekemäni työ ole ollutkaan turhaa.

Meillä ihmisillä on usein tapana jaotella asioita hengellisiin ja maallisiin asioihin. Näin varmasti jokainen meistä on joskus tehnyt oman elämänsä kohdalla. Mielessään sulkee Jumalan pois tietyistä päätöksistä tai elämän tilanteista. Olen jo muutaman vuoden toiminut seurakunnassa pyhäkouluopettajana ja opetan aina pyhäkoululapsilleni, että Taivaan Isälle voi kertoa ihan mitä tahansa, vaikka vain siitä, kuinka olet siskosi kanssa syönyt karkkia ja käynyt uimassa. Mielestäni me aikuisetkin voisimme ottaa tästä toimintamallista oppia ja kertoa kuulumisemme Jumalalle. Mikään ystävyyssuhdekaan ei toimi siten, että kerromme ongelmamme aina, kun elämä potkii päähän ja muistamme kuunnella vain silloin, kun siltä tuntuu. Jumala oikeasti on kiinnostunut meistä jokaisesta yksilönä ja haluaa lähentää suhdettamme Häneen.

Toivottavasti kenellekään ei jäänyt tästä päällimmäisenä mieleen ajatus, että haluaisin arvostella tai tuomita ketään. Enemmänkin toivon, että saisin sinut ajattelemaan ja ehkä jopa rohkaistumaan viettämään aikaa Taivaan Isän kanssa, sekä erityisesti kuuntelemaan, mistä Hän haluaa juuri sinulle puhua.

Tunnetko joskus itsesi todella typeräksi ja itsekkääksi ääliöksi? Moraalinen krapula? Tervetuloa joukkoon. Miten sitä oppisi ottamaan muut paremmin huomioon.. tai oikeastaan sehän ei vielä ole tarpeeksi.. miten sitä oppisi olemaan ja tekemään kivoja asioita toisille? Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi on kuultu monta kertaa, mutta miten sitä voisi käytännössä harjoitella kavereiden ja ystävien kesken ja mitä se oikeasti tarkoittaa? Millä tavalla piristät toisen päivää, otat osaa ajatuksiin ja pohdintoihin, kannustat, rohkaiset, innostat, teet jotain rakentavaa yhdessä, jne.

No niin, lätinät lyhyeksi. Pointti on mielestäni se, että tee jotain sellaista toiselle, mikä tuntuu kivalta :). Ei siis niin, että nyt pitää tehdä jotain, koska vaan täytyy. Kehitä itseäsi niin, että osaat yhä paremmin tehdä toiset iloiseksi ja samalla voit iloita itse.

Ei kait tässä kaikki. Onhan niitä muitakin akseleita kuin ilo. Jokainen kasvaa omaa vauhtiaan ja omalla tavallaan. Ehkä tärkeää on olla rehellinen itselleen ja muille. Ylinöyryys ja ylikiltteys on pakahduttavaa ja syöpämäistä tekoa. Ole siis oma itsesi ja muista ajatella myös muita! Hyvä heijastuu takaisin ja moninkertaistuu :).

(*) lutinaa ja tarkoitta über laiska

Uusi tie -lehden 19.6.2008 ilmestyneessä painoksessa Vuokko Vänskä kirjoittaa kolumnissaan “Henkilöseurakunta ruokkii ihmiskeskeisyyttä” jotain, mikä sai minut miettimään ja uudelleen ajattelemaan seurakuntamalleja. Ehkä koko lähtökohta on jo huono, kun miettii mallia itsessään, koska ihmiset muodostavat seurakunnan ja ihmiset ovat erilaisia ympäri maailman. Mutta ei kirvestä kaivoon vielä. Vuokon kirjoitus osoittaa ainakin minulle, että näitä on hyvä pohtia. Nimittäin olin ollut sitä mieltä, että seurakunnan pitäisi olla enemmän ihmiskeskeisempi.

TOIMINTAKESKEISYYS. Vuosia sitten olin mukana ja kävin läpi erittäin toimintakeskeisen paikallisseurakunnan yritykset ja romahdukset. Osalla ihmisiä tuli burn outteja. Tästä opin sen, että toimintakeskeisyys ei oikein toimi, ellei ihmisiä pidetä etusijalla. Toisaalta huomaan nyt, että ihmiset on erilaisia, toiset enemmän hengellisiä kokemuksia kaipaavia ja toiset pragmaattisempia.

IHMISKESKEISYYS. Vuokko kirjoittaa Japanilaisesta henkilöseurakuntamallista, jossa kirkon työntekijät johtavat seurakuntia: “– Tapa ruokkii ihmiskeskeisyyttä ja mielistelyä, siksi ainakin työntekijällä pitää olla näkökykyä ja selkeä käsitys siitä, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta. Hänellä on suuri kiusaus sitoa ihmisiä itseensä eikä Kristuksen ruumiiseen. –”.

KRISTUSKESKEISYYS. Vuokko kirjoittaa hienosti siitä kiusauksesta, joka johtajalla on alaisiinsa nähden. Seurakunnan tulisi siis osoittaa selkeällä kädellä kohti Kristusta. Niin. Kaiken keskuksena olkoon Kristus, seurakunnan pää. Ihannevastaus olisi siis Kristuskeskeinen seurakunta? Mutta hetkinen, mitä se tarkoittaa?

Jos ei ole toimintaa, niin missä on uskon aikaansaamat teot ja halu lähteä liikkeelle. Jos ei ole ihmiskeskeisyyttä, niin missä on lähimmäisen rakastaminen. Jos ei ole Kristuskeskeisyyttä, niin mistä energiaa ja mikä suunta.

A. Millaisena tämän päivän suomalainen kirkko näyttäytyy ihmiselle? Minkälaisena persoonana, millaisella luonteella, mistä kotoisin? Minkälainen profiili suomalaisella kirkolla olisi deitti-ilmoituksessa tai facebookissa ja minkälaisia kuvia liitettynä?

B. Millaisen kirkon kanssa sinä haluaisit lähteä treffeille ja elää lopun elämääsi? Mikä olisi ihanne kirkkosi? Millaisia aktiviteetteja, millainen luonne, mitä harrastuksia, miten kantaaottava, persoonallinen, syvällinen vaiko pinnallinen?

C. Millaisen luonteen, kuvan ja mallin Raamattu sinun mielestäsi antaa Kristuksen keholle? Minkälaisia harrastuksia, minkälainen suhtautuminen maailmaan, globalisaatioon, kvartaalitalouteen, energiakriisiin, maapallon lämpenemiseen, politiikkaan, tasa-arvoisuuteen, … yhteiskuntaan ja moraaliseen malliin, ihmisiin
jne.?

• Kohtaavatko nämä kolme henkilöä?
• Pitäisikö niiden kohdata ja olisiko se optimaalinen tilanne?
• Voivatko ne kohdata?

Näistä jokaisesta kolmesta henkilöstä olisi hieno tehdä kysely tämän päivän helsinkiläisille, suomalaisille. Tämä aihe kiinnostaa minua paljon, ja jonkinlaisia arvauksia vastausten suhteen jo onkin. Mutta aina voi yllättyä ja oppia lisää! Itseasiassa lähtisin mielelläni tekemään tällaista kyselyä jonkun kanssa :). Vapaaehtoiset, kädet ylös, tämä on työstöehdotus! Sopisi vaikka jollekin teologian opiskelijalle gradunaiheeksi. Toisaalta, tällaisesta profiilista voisi tulla hyvä mainos tai lähestymistapa sellaisella kielellä, jota on helppo ymmärtää. Ota yhteyttä :).