AJattelin pienentää blogivajettani ja siinä samalla törmäsin tähän tekstiin vuodelta 0 ja 6 :). Toivon että saat jonkun hiukkasen talteen siitä, mihin Jumala meidät alunperin loi - elämään Hänestä, hengittämään Hänen Henkeään. Ehkä tässä voisin vielä sanoa, että Isä siunasi ystävänpäivän käsittämättömällä tavalla - paljon näistä hiukkasista osuu myös siihen päivään ja.. moneen tulevaan! :). Eilen uudistin elämääni poistamalla yhden nettipelin koneelta, joka vei aikaani monelta muulta asialta. Aamulla ihmettelin, että mitä olinkaan tehnyt, hehe. Into aloitteeseen tuli ystävän kautta. Alfa on alkanut! Törmäsin tänä iltana HB:een uuteen tuotantoon… kuuntele “HB - Hanki Elämä“. Yea, praise Him.

“Herra, tahdon olla astia, mutta en halua tietää millainen, minkäkokoinen, mihin tarkoitukseen, minkä värinen, minkä muotoinen. Isä, murra astiani palasiksi, murusiksi, jyviksi, hiekaksi. Kasaa kaikki muruset, täytä elämän vedellä ja muovaa uudeksi jälleen. Maan tomusta olen, sinun muovaamasi, sinun luomuksesi, hengeltäni ja ruumiiltani. Sinä puhalsit elämän sieraimiini, annoit voiman lihaksiini, kirkkauden ajatuksiini. Sinä loit minut elämään Sinusta, elämään, - heijastamaan sinua, kuvastamaan sinua. Minussa Sinä, elämän lähde, saat ainutkertaisen muodon ja silti olen olemassa. Olen sielu, jonka yhteyttä Sinä Herrani halajat, kuin omaasi, eikä silti sinua itseäsi. Yhteydessä palat loksahtavat paikallensa, elämä saa täyttymyksen, mutta sen sijaan, että se olisi ohi tai loppu, se on elämän tarkoitus… kommunikointi, päämäärät, kirkkaus, suuruutta ilman suureutta, äärettömyyttä ilman tyhjyyttä, rauhaa ilman ärrää, lepoa ilman kuolemaa, voimaa ilman väsymystä, kestävyyttä ilman uupumista, rakkautta ilman tuskaa, täyttymystä ilman kaipuuta, lepoa ilman pysähtyneisyyttä, kirkkautta ilman tekopyhyyttä, valoa ilman varjoa, … iloa ilman välittäjää, onnellisuutta ilman kyyneliä, tarkoitusta ilman hakemista, … olet paikallasi ja liikkeessä, rauhassa ja valossa, totuudessa ja voimassa, olet elämässä ilman ahdistusta ja silti enemmän ja vahvemmin elossa kuin koskaan aikaisemmin - olet Jumalan läheisyydessä, olet elämän lähteellä, olet palasessa taivasta. Olet läsnä, ei suurempaa, ei hehkutusta tai yrittämistä… olet Jumalan kuva, täydellinen, täynnä tulta ja voimaa, täynnä valoa ja kirkkautta, olet liekehtivä pätsi, ohikiitävä salama, jylisevä koski, koskematon savanni, nouseva aurinko, aamukaste, rankkasade, meren syvyydet, vuoren huiput, auringon paahde, jääkylmä ja kirpeä pakkanen, Mount Everestin huippu, Kalifornian kanjoni. Kaukaa ja läheltä olet täydellinen, täynnä kauneutta ja täydellisiä yksityiskohtia - ja silti en näillä sanoilla saavuta lähellekään sitä, mitä haluaisin.. en osaa kuvailla, vaikka osaankin.. sisältä pulppuaa ja saa virtaamaan, joskin täällä en koskaan maalia kohtaa, vaikka kohtaankin jokaisella sanalla, joka täyttää mieleni.”

Pari hajanaista ajatuspalaa sieltä täältä, jotka on puhutellut tässä viime aikoina.

Miten Isä Jumalan ja Jeesuksen välinen suhde näkyi Jeesuksen elämässä? Miten taivaan Isä rakasti ja osoitti rakkauttaan Jeesusta kohtaan? Taivaan Isä teki Jeesuksen kautta ja kanssa monia ihmeitä ja heillä oli monia valtavia hetkiä yhdessä kun Poika sai todistaa Isästä meille ihmisille. Poika sai olla mukana monessa rakkauden teossa, joita Isä Hänen kauttaan teki. Isä sanoi Pojalle ihmisten kuullen, “Tämä on Minun rakas Poikani”. Se oli varmaan hieno kokemus Jeesukselle ja rohkaiseva - rakastava Isä.

Miten Jeesus rakasti opetuslapsiaan? Opetuslapsille saattoi olla isokin kynnys lähteä seuraamaan Jeesusta, mutta Jeesuksen seurassa he olivat turvassa, hyvässä hoidossa ja opetuksessa. Opetuslapset siis saivat henkilökohtaista opetusta ja oppivat Jeesuksen toimintaa seuraamalla ja Hänen ohjauksesta. Vasta sen jälkeen Jeesus lähetti heitä eteenpäin. Varmasti mahtavaa aikaa opetuslapsille, siis haastavaakin ja ainakin kovasti kasvattavaa ja jännääkin. Jeesus lupasi myös Pyhän Henkensä heille kun Hän nousi
taivaaseen. Henkilöhkohtaisen lohduttajan, rohkaisijan, opettajan.. jotakin vielä enemmän?

Kuulin radiosta perjantai Kristukselle liikkeen synnystä ja sen vaiheista Tapani Suonnon kertomana. Siitä, miten alussa oli hurjasti väkeä ja ihmisiä ja myöhemmin toiminta alkoi hiipua. Nimi vaihtui One Way Missioniksi. Jumalan voimisti liikkeen uudelleen ja se laajeni Intiaan, Kiinaan, Afrikkaan, ja ympäri Suomen. Tähän samaan teemaan liittyy Jer.30 ja kuolleet luut, jotka saivat lihaa ympärilleen. Aikataulut on Jumalan ja aika on Hänen hallussaan. Herätystä ei synny tekemällä tai yrittämällä. Se tapahtuu silloin, kun Jumalan niin päättää. One Way Mission on vahva todistus. Suonto mainitsee jotain tähän tapaan, että ei päivääkään, etteikö Jumalan apua tarvittaisi ja oltaisi siitä täysin riippuvaisia. Tästä syntyy lepo Jumalan kanssa. Lepo ja rauha siitä, että Herra on se, joka johtaa ja pitää asiat järjestyksessä. Minulla ei tarvitse olla kahdenkymmenen vuoden päässä olevaa unelmaa tai suurta visiota. Joillakin toki voi olla ja Jumala varmaan voi sellaisiakin antaa. Mutta parempi elää tässä päivässä ja tätä hetkeä ja olla murehtimatta huomisesta ja tulevasuudesta. Toisin sanoen, elää pienistä asioista, joista tulee suuria Juamlan valtakunnassa. Miten Jumala toimii nyt tässä hetkessä minun kanssani, minun kauttani, muiden kautta minulle.

Tunnetko joskus itsesi todella typeräksi ja itsekkääksi ääliöksi? Moraalinen krapula? Tervetuloa joukkoon. Miten sitä oppisi ottamaan muut paremmin huomioon.. tai oikeastaan sehän ei vielä ole tarpeeksi.. miten sitä oppisi olemaan ja tekemään kivoja asioita toisille? Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi on kuultu monta kertaa, mutta miten sitä voisi käytännössä harjoitella kavereiden ja ystävien kesken ja mitä se oikeasti tarkoittaa? Millä tavalla piristät toisen päivää, otat osaa ajatuksiin ja pohdintoihin, kannustat, rohkaiset, innostat, teet jotain rakentavaa yhdessä, jne.

No niin, lätinät lyhyeksi. Pointti on mielestäni se, että tee jotain sellaista toiselle, mikä tuntuu kivalta :). Ei siis niin, että nyt pitää tehdä jotain, koska vaan täytyy. Kehitä itseäsi niin, että osaat yhä paremmin tehdä toiset iloiseksi ja samalla voit iloita itse.

Ei kait tässä kaikki. Onhan niitä muitakin akseleita kuin ilo. Jokainen kasvaa omaa vauhtiaan ja omalla tavallaan. Ehkä tärkeää on olla rehellinen itselleen ja muille. Ylinöyryys ja ylikiltteys on pakahduttavaa ja syöpämäistä tekoa. Ole siis oma itsesi ja muista ajatella myös muita! Hyvä heijastuu takaisin ja moninkertaistuu :).

(*) lutinaa ja tarkoitta über laiska

Uusi tie -lehden 19.6.2008 ilmestyneessä painoksessa Vuokko Vänskä kirjoittaa kolumnissaan “Henkilöseurakunta ruokkii ihmiskeskeisyyttä” jotain, mikä sai minut miettimään ja uudelleen ajattelemaan seurakuntamalleja. Ehkä koko lähtökohta on jo huono, kun miettii mallia itsessään, koska ihmiset muodostavat seurakunnan ja ihmiset ovat erilaisia ympäri maailman. Mutta ei kirvestä kaivoon vielä. Vuokon kirjoitus osoittaa ainakin minulle, että näitä on hyvä pohtia. Nimittäin olin ollut sitä mieltä, että seurakunnan pitäisi olla enemmän ihmiskeskeisempi.

TOIMINTAKESKEISYYS. Vuosia sitten olin mukana ja kävin läpi erittäin toimintakeskeisen paikallisseurakunnan yritykset ja romahdukset. Osalla ihmisiä tuli burn outteja. Tästä opin sen, että toimintakeskeisyys ei oikein toimi, ellei ihmisiä pidetä etusijalla. Toisaalta huomaan nyt, että ihmiset on erilaisia, toiset enemmän hengellisiä kokemuksia kaipaavia ja toiset pragmaattisempia.

IHMISKESKEISYYS. Vuokko kirjoittaa Japanilaisesta henkilöseurakuntamallista, jossa kirkon työntekijät johtavat seurakuntia: “– Tapa ruokkii ihmiskeskeisyyttä ja mielistelyä, siksi ainakin työntekijällä pitää olla näkökykyä ja selkeä käsitys siitä, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta. Hänellä on suuri kiusaus sitoa ihmisiä itseensä eikä Kristuksen ruumiiseen. –”.

KRISTUSKESKEISYYS. Vuokko kirjoittaa hienosti siitä kiusauksesta, joka johtajalla on alaisiinsa nähden. Seurakunnan tulisi siis osoittaa selkeällä kädellä kohti Kristusta. Niin. Kaiken keskuksena olkoon Kristus, seurakunnan pää. Ihannevastaus olisi siis Kristuskeskeinen seurakunta? Mutta hetkinen, mitä se tarkoittaa?

Jos ei ole toimintaa, niin missä on uskon aikaansaamat teot ja halu lähteä liikkeelle. Jos ei ole ihmiskeskeisyyttä, niin missä on lähimmäisen rakastaminen. Jos ei ole Kristuskeskeisyyttä, niin mistä energiaa ja mikä suunta.

A. Millaisena tämän päivän suomalainen kirkko näyttäytyy ihmiselle? Minkälaisena persoonana, millaisella luonteella, mistä kotoisin? Minkälainen profiili suomalaisella kirkolla olisi deitti-ilmoituksessa tai facebookissa ja minkälaisia kuvia liitettynä?

B. Millaisen kirkon kanssa sinä haluaisit lähteä treffeille ja elää lopun elämääsi? Mikä olisi ihanne kirkkosi? Millaisia aktiviteetteja, millainen luonne, mitä harrastuksia, miten kantaaottava, persoonallinen, syvällinen vaiko pinnallinen?

C. Millaisen luonteen, kuvan ja mallin Raamattu sinun mielestäsi antaa Kristuksen keholle? Minkälaisia harrastuksia, minkälainen suhtautuminen maailmaan, globalisaatioon, kvartaalitalouteen, energiakriisiin, maapallon lämpenemiseen, politiikkaan, tasa-arvoisuuteen, … yhteiskuntaan ja moraaliseen malliin, ihmisiin
jne.?

• Kohtaavatko nämä kolme henkilöä?
• Pitäisikö niiden kohdata ja olisiko se optimaalinen tilanne?
• Voivatko ne kohdata?

Näistä jokaisesta kolmesta henkilöstä olisi hieno tehdä kysely tämän päivän helsinkiläisille, suomalaisille. Tämä aihe kiinnostaa minua paljon, ja jonkinlaisia arvauksia vastausten suhteen jo onkin. Mutta aina voi yllättyä ja oppia lisää! Itseasiassa lähtisin mielelläni tekemään tällaista kyselyä jonkun kanssa :). Vapaaehtoiset, kädet ylös, tämä on työstöehdotus! Sopisi vaikka jollekin teologian opiskelijalle gradunaiheeksi. Toisaalta, tällaisesta profiilista voisi tulla hyvä mainos tai lähestymistapa sellaisella kielellä, jota on helppo ymmärtää. Ota yhteyttä :).

Moi. Kiitos kysymästä. Töissä menee ihan hyvin, uusia ideoita mielessä ja pieni mahdollisuus perustaa oma tiimi tai projekti uuden teeman ympärillä. Se olis haastavaa ja innostavaa. Jumalan näkymistä omassa elämässä olen koittanut nähdä, vaikka ehkä kuitenkin pitäis katsoa sinne Jumalaan päin eikä omaan elämään. Isän vauhti, siis hitaus, ja etäisyys ei vaan oikein tunnu itselle sopivalta. Näinköhän sitä kuitenkin huomaa, että on muuttunut aika paljon juuri töidenkin kautta. Ehkä se on koulutusta johonkin muuhun.. niin ainakin toivon, että on jotain muuta vielä jossain vaiheessa, vaikka jotenkin sitä on kuitenkin realistisemmaksi tullut. Tietysti haluaisin jo sen toisen rinnalle ja ihmettelen, että mikä mättää kun ei sitä löydy. Mietin tässä, että koitanko hoitaa omaa elämääni ja pääseekö Jumala siihen käsiksi. Vaan eipä ole eväitä tai osaamista tehdä toisin. En oikein usko siihenkään, että pitäisi kaikki heittää pois ja lähteä jonnekin ambomaalle. Kyllä mielestäni Jumalan olisi hyvä puhua asiasta selkeästi. Tutkimattomat ovat Herran tiet. Saatana lankesi ja kapinoi Jumalaa kohtaan. Olenko minä kapinoinut. Olen varmasti, ehkä vieläkin varmaan, mutta yritän tehdä sitä vähemmän ja vain kysellä. Ehkä olen oppinut olemaan suorempi ja enemmän oma itseni sekä töissä että seurakunnassa. Hmm.. kyllä asioita tapahtuu. Kaipaan lähemmäksi Jumalaa, mutta en pääse sinne ilman Häntä. Aika on karistanut pintakristillisyyttä ja tekopyhyyttä, yhdistänyt seurakunta-, työ-, kaveri-, ja koti-minää :D.

C.S. Lewis kirjoittaa hienosti suoraselkäisyydestä ja ihmisistä, jotka ova taipuneita (fiktiivinen Space Trilogia). Taipuneisuuteen liittyy toisen epäkunnioittaminen ja halveksiminen.. ehkä vain jopa pienissäkin määrin. Hyvä lääke tähän on ilmaista ajatuksensa suoraan ja pyrkiä päästä eroon liiallisesta hienotunteisuudesta tai kristillisyyden yms. vaatimasta ulkokultaisuudesta. Tai siis se, että ei pyri olemaan pyhä ja täydellinen.. ei siis tarvitse olla, eikä kukaan ole. Tai voisiko sanoa myös, että on enemmän oma itsensä eikä jarruttele liikaa :).

Hmm. Nyt aloin pohtimaan, ehkä ihan hyväkin, kun sain mahdollisuuden alkaa kirjoittelemaan nuorten aikuisten blogiin, joka avataan kohta. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja se on varmaan kanava, jolla saan niitä asioita eteenpäin, joita Jumala käsittelee mun elämässä ja joita Hän avaa näkemään tämän päivän jopa vääristyneessä ja sairastuneessakin kristillisyydessä. Jumala on kuitenkin sama tänään ja eilen ja aina. Aina Pyhä ja täydellinen ja äärettömän fiksu. Jumala kunnioittaa meitä ja antaa meille vapauden valita ja toimia. Sitä kautta syntyy myös kunnioitus Jumalaa kohtaan, kypsempi suhde. Hmm. Jumalasuhteessa on paljon eri värejä. On rakastava Isä, syliin sulkeva Isä, mentori, viisauden lähde, haastaja, rinnalla kulkija, kasvattaja, kuuntelija, opettaja, sotapäällikkö, … välillä lähellä… välillä kauempana, jotta voisimme kokeilla omia siipiä ja hioutua elämän koulussa, jotta uskokin olisi lähempänä elämää ja toisia ihmisiä.