Lukupiiri on pitänyt muutaman kevätkuukauden taukoa mutta nyt olisi taas aika aktivoitua näin kesän kynnyksellä. Kesähän on mitä parhainta aikaa lukemiselle ja kirjallisuudesta keskustelulle.

Pohtiessamme ehdokkaita kesän kirjoiksi, kääntyi keskustelumme pian niihin kirjoihin jotka ylipäänsä pitäisi lukea elämänsä aikana. Esille nousi Keskisuomalaisessa ollut artikkeli joka listasi sata kirjaa jotka tulisi lukea ennen kuolemaansa. Lopputulokseen oli päästy lukijaäänestyksen kautta. Tässäpä lukupiirille tavoite!

Päätimme luonnollisesti testata kuinka suuren osan paikalla olevat lukupiiriläiset olivat tästä listasta kahlanneet. Pikaisen analyysin jälkeen tulimme seuraavaan tulokseen:

• Annukka = 40 %
• Antti = 21 %
• Nora = 20 %
• Saara = 18 %
• Laura J. = 16 %
• Otso = 6 %

Mikä on muuten sinun saldosi? Tarkasta se alla olevan linkin kautta.

Keskisuomaisen verkkosivuilla julkaistu artikkeli: “Sata kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaansa”
–> http://www.ksml.fi/teemat/100kirjaa/

Seuraava kirja
Ai niin, mikäs se seuraava kirja olikaan? Seuraavaksi paneudumme satujen maailmaan Astrid Lindgrenin “Veljeni, Leijonamieli” parissa. Lukuiloa!

Lukupiiri on aktiivinen eikä hidastumisen merkkejä näy!

Hyvää ja parannettavaa
Olemme lähestulkoon onnistuneet säilyttämään kunnianhimoisen “kirja kuukaudessa” tavoitteemme. Hiukan olemme myös joustaneet tavoitteestamme valita palkittu kirja. Yli puolet kirjoistamme on kuitenkin noudattanut näitä sääntöä joten hyvinhän tässä vielä menee :-).

Suurin osa lukemistamme kirjoista on kirjoitettu 2000-luvulla (71,5 %). Tästä voisi päätellä, että vanhempia kirjoja tulisi myös saada lukupiirimme valikoimaan.

Kaikki lukupiiriläiset eivät ole osallistuneet kaikkiin tapaamisiin mutta ensisijaisena tavoitteena ei luonnollisestikaan ole tapaaminen vaan lukeminen :-).

Mistä sitten pidimme
- 57,2 % kirjoista ovat olleet suurimman osan mielestä hyviä tai erittäin hyviä
- 14,3 % omituisia ja tarkempaa syyniä kaipaavia
- 14,3 % jätti aivan tyhjäksi
- 28,6 % tuntui lievästi ahdistavilta
- 57,2 % kirjoista on saanut kirjoituksen GLOW:n blogiin

Ja mitäs sitä sitten onkaan luettu?
Seuraavat kirjat olemme onnistuneet lukemaan ja “syvä”analysoimaan:

1. Juha Itkonen - Myöhempien aikojen pyhiä 
  –> Kokoontuminen 24.3.2009
2. Mika Waltari - Feliks Onnellinen
  –> Kokoontuminen 26.4.2009
3. Siri Hustvedt - Kaikki mitä rakastin
  –> Kokoontuminen 4.6.2009
4. Daniel Katz - Berberileijonan rakkaus ja muita tarinoita
  –> Kokoontuminen 28.6.2009
5. Cormac McCarthy - Tie
  –> Kokoontuminen 30.7.2009
6. Leena Parkkinen - Sinun jälkeesi Max
  –> Kokoontuminen 8.9.2009
7. Ernest Hemingways - Ja aurinko nousee
  –> Kokoontuminen 13.10.2009

Seuraava kirjamme
Seuraavana on vuorossa Khaled Hosseinin kehuttu “Tuhat loistavaa aurinkoa” joka on ”…väkevä ja riipaiseva kuvaus Afganistanista, mutta myös runollinen kertomus vahvojen naisten elämästä ja sammumattomasta toivosta.” Näin siis kirjaa kuvaa Publishers Weekly.

P.S.
GLOW:n lukupiiri suunnittelee omia web-sivuja ja ensimmäisen version olemmekin saaneet kasaan. Tällä hetkellä onkin jo nähtävillä mm. lukupiirin lukujana (!) joka sijoittaa lukemamme kirjat julkaisuajankohdan mukaisesti.

Tsekkaa ja ihastu –> http://www.glowhelsinki.fi/lukupiiri/

Lukupiiri kokoontui viidennen kerran kesäkuisena hellesunnuntaina valkoposkihanhien keskellä Kaivopuistossa. Käsiteltävänä oli suomenjuutalaisen kirjailijan Daniel Katzin teos Berberileijonan rakkaus ja muita tarinoita. Lajityyppi ei ole yksiselitteinen: teos voidaan käsittää toisaalta novelli- tai tarinakokoelmaksi ja toisaalta ehkä romaaniksikin. Kokoelman tarinoissa on hyödynnetty erityisesti vanhaa faabelien eli eläinsatujen kirjallisuudenlajia, jota teos myös ironisoi. Lukupiirin kokoontumisessa runsasta keskustelua syntyikin juuri Katzin faabeleista ja niiden suhteesta perinteisiin faabeleihin. Katzin faabeleissa hahmoina ei ole vain eläimiä vaan perinteestä poiketen myös (eläimellisesti käyttäytyviä) ihmisiä, ja lopulta keskustelu yltyi sen pohdinnaksi, missä menee ihmisten ja eläinten raja - vai onko kyseessä pikemminkin jatkumo kuin raja?

Vahvoja tunteita
Teos herätti lukupiiriläisissä voimakkaita tunteita. Se ei ylittänyt useimpien odotuksia ja tuntui monista jokseenkin pitkäveteiseltä. Esimerkiksi neiti Niitä teos ei sykähdyttänyt millään tavoin, ja herra Af taas ihmetteli, miten ihmeessä se on saanut valtion kirjallisuuspalkinnon. Neiti Ee kertoi tosin löytäneensä mielenkiintoisia allegorioita ja yhteyksiä teoksen ihmisten ja eläinten välillä, mikä teki lukukokemuksesta mielenkiintoisemman. Neiti As puolestaan yltyi lukukokemustaan eritellessään muistelemaan häntä eniten huvittaneita tarinoita. Lopulta muutkin lukupiiriläiset muistivat teoksesta ainakin muutaman heitä naurattaneen tai vähintään hymyilyttäneen tarinan siitä huolimatta, että useimmat pitivät teosta kokonaisuudessaan varsin tylsänä.

Keskustelun lopuksi kaikki neidit ja herrat tulivat siihen tulokseen, että kokoelma pitäisi lukea uudestaan, jotta yhteydet tarinoiden välillä kirkastuisivat ja avautuisivat. Tarinoita ei kannata käsitellä toisistaan irrallisina vaan yhtenäisenä kokonaisuutena, ja kiinnittää huomiota kaikkien kertomusten läpi kulkeviin punaisiin lankoihin, esimerkiksi henkilöhahmojen yhtäläisyyksiin. Saa tosin nähdä, kuinka moni saa todella luettua kokoelman uudestaan - sen verran takkuavalta sen läpikahlaus useimpien mielestä tuntui. (Toivottavasti ainakin herra Af intoutuu lukemaan Katzinsa uudemman kerran - hän nimittäin erehtyi ostamaan teoksen itselleen ja maksamaan kovakantisesta painoksestaan sievoisen summan.)

Lukupiiri käsitteli neljäntenä kirjanaan Siri Hustvedtin romaania Kaikki mitä rakastin.

Ensinnäkin:
a.) kaikki rakastivat tätä kirjaa
b.) kiihkeimmän keskustelun kävimme kirjan nimestä (Kaikki mitä rakastin, org. What I loved) ja ”rakastaa”-sanan käyttämisestä

Niin. Kirjahan on loistava! Se on monitasoinen kuvaus perheen sisäisen tragedian käsittelystä. Siri Hustvedt käsittelee mm. taidetta ja ihmissuhteita todella taitavasti. Mutta asiaan..

Kirjan otsikko
Keskustelimme kirjan nimestä pitkään. Kirjan nimi sai ääniä niin puolesta (mm. ”Kuvastaa hyvin päähenkilön Leon näkökulmaa”, ”Toimii mulle”) kuin vastaankin (mm. ”Nimenä liian simppeli”, ”Viittaa kioskikirjallisuuteen”). Toisaalta pohdimme ”rakastaa”-sanan käyttöä ja kulttuurien välisiä semanttisia eroavaisuuksia. Yhdysvalloissa tuntuisi olevan tyypillistä käyttää sanaa ”love” hyvinkin herkästi, esim. ”I love football” jne. Suomessa ”rakkaus” sanaa ja ”rakastaa” verbiä käytetään taasen varoen. Ei ole kovinkaan yleistä sanoa rakastavansa muroja tai rakastaa jotain tiettyä kirjaa; sanana se sisältää vahvan tunnelatauksen. Tulimmekin siihen tulokseen, että  ”love” sijoittunee suomen kielessä jonnekin ”rakastaa” ja ”pitää” välille

Näkökulma
Toinen vahvasti keskustelua aiheuttanut aihe oli kirjan näkökulma. Kirja on kirjoitettu selvästi miehen näkökulmasta, Leon mielen tuotoksena, osin takautumien kautta. Pohdimme eri tapahtumia ja miten ne kirjassa kerrottiin. Pääsevätkö muut kirjan hahmot esille oman äänensä kautta vai onko kaikki suodatettu Leon ajatusten läpi? Mikä on todellisuutta jos kaikki tapahtumat ovat Leon kuvaamia ja osin muistojen sävyttämää?

Piditkö sinä kirjasta? Kerro se meille.

Lukupiirin 5. kirja
Seuraava lukupiirin käsittelyssä on Kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 2009 saanut Daniel Katz kirjallaan Berberileijonan rakkaus ja muita tarinoita.

P.S. Muuten. Jos et tiennyt, niin Siri Hustvedt on naimisissa Paul Austerin kanssa. Ja jos et tiedä kuka Paul Auster on, niin katso täältä.

Oli synkkä ja myrskyinen yö.. Ei vaan, kaunis keväinen ilta kun Glow:n lukupiiri kokoontui ensimmäistä kertaa keskustelemaan kunkin jäsenensä lukutottumuksista ja suosikeista sekä muodostamaan lukunäkyään.

Ensimmäisestä tapaamisesta opimme, että piirimme on:

• äänekäs, kantaaottava ja mielipiteillä ladattu,

• avoimesti keskusteleva ja toiset huomioon ottava,

• huumorintajuinen, sekä

• vahvasti naisvaltainen (lukumäärässä mitattuna) mutta miehisen kannan huomioiva (tasa-arvoinen). 

Opimme myös, että vaikeinta on löytää kompromissi kulloinkin käsiteltävän kirjan osalta.

Olemme siis saaneet avattua lukupiirin menestyksekkäästi. Menestyksestä kertoo lähinnä se, että olemme ehtineet kokoontua jo kolmesti, lukea kaksi kirjaa ja onnistuneet olemaan suututtamatta toisiamme :).

Lukupiirin 1. kirja
Ensimmäinen valintamme kohdistui Juha Itkosen palkittuun (Kalevi Jäntin palkinto, Finlandia-ehdokas) esikoisromaaniin ”Myöhempien aikojen pyhiä” joka kuvaa kahden amerikkalaisen mormoninuoren lähetysmatkaa Suomessa.

Kirja kertoi mielestämme uskottavasti mormoninuorten elämästä mutta toisaalta myös suomalaisesta arjesta ulkomaalaisen silmin nähtynä: väärinkäsityksiltä ja törmäyksiltä ei vältytä. Kantava teema kirjassa tuntui olevan uskonnollisen ihmisen vakaumuksen horjuminen. Etenkin päähenkilö David (toinen mormonipojista) painiskelee jatkuvasti uskonkysymysten ja -koettelemusten parissa. Syvä velvollisuus mormoniyhteisöä kohtaan ja samanaikainen hengellinen horjuminen luo vahvan jännitteen. Kirjan muut hahmot tasapainottavat hyvin kokonaisuutta.

Kirja aiheutti massiivista keskustelua (massiivinen on oikea sana tähän, sillä puheenvuorostaan sai kukin pitää kiinni sen verran ”vilkkaasti” puhe kävi). Pohdimme etenkin mormoniuskoa ja sen levittämistä Suomessa, sekä luonnollisesti suomalaisuutta (suomalaisia mormoniuskon vastaanottajina sekä toisaalta myös sananviejinä, esim. kirjan henkilöhahmo Eero). Myös Itkosen oma usko kiinnosti. Oli mielenkiintoista keskustella kirjan hahmoista. Itkosella on kyky kirjoittaa erittäin herkullisia henkilöhahmoja kirjoihinsa. Kullakin lukupiiriläisistä tuntui olevan oma suosikkihahmo ja mielikuva hahmoista.

Kaiken kaikkiaan Itkosen kirja on erittäin suositeltava.

Lukupiirin 2. kirja
Toiseksi kirjaksemme valitsimme Mika Waltarin ”Feliks Onnellisen”. Osittain Mika Waltarin juhlavuoden kunniaksi (joka oli kylläkin jo viime vuonna) ja osittain siksi, että Waltari on (ehdottomasti) arvostetuin suomalainen kirjailija.

Feliks onnellinen kertoo Helsinkiläisestä virkamiehestä, joka käy sisäistä kamppailua uskonsa (kristinusko) kanssa. Kirjassa Feliks käy raskaan vaelluksen ahdistuksesta ihmeiden kautta vapahdukseen.

Kirja kuvaa Feliksin uskontuntoja keskustelujen ja tapahtumien kautta. Keskusteluihin Feliks joutuu kokiessaan pakonomaista käännyttämistarvetta. Feliks on saanut kutsumuksen Jumalalta viedä sanaa kristinuskosta eteenpäin. Tämän seurauksena hänen täytyy joka päivä kohdata ihmisiä ja tunnustaa heidän syntinsä anteeksiannetuiksi. Kutsumus on kuitenkin valtavan raskas taakka Feliksille ja hän toteaakin muutaman kerran keskusteluissaan: ”Pahemmin minulle on käynyt kuin sinulle… Minusta on tullut kristitty.”

Kirjassa kuvaus on kolmannessa persoonassa, ikään kuin ulkopuolelta. Tämän takia koimme vaikeuksia päästä Feliksin ”pään sisään”. Kirja tuntui myös hyvin raskaalta vaikka sivumääräisesti se olisi ollut nopealukuinen. Ehkä päähenkilön ahdistus oli koko ajan niin vahvasti läsnä, että se esti hyvän luku”flow”:n.

Kirjasta oli vaikea saada kunnon keskustelua aikaiseksi. Ehkä tämä kirja vaatisi toisen lukemisen tai ylipäänsä aikaa pohdiskeluun lukemisen jälkeen. Feliksin uskontunnustelu tuntuu vaativan enemmän aikaa ja analysointia.

Kirja on kuitenkin suositeltavaa luettavaa. Teksti on taattua Waltaria ja antaa toisaalta mielenkiintoisen näkökulman itse kirjailijaan. Waltarin sanotaan todenneen, että hänen omat ajatuksensa ja tunteensa kristinuskon osalta löytyvät kirjan ”rivien välistä”.

Lukupiirin 3. kirja
Seuraavaksi kirjaksemme olemme valinneet Siri Hustvedt:n ”Kaikki mitä rakastin”. Kommentit tämän kirjan osalta seuraavaan postaukseen :).