Lukupiiri on pitänyt muutaman kevätkuukauden taukoa mutta nyt olisi taas aika aktivoitua näin kesän kynnyksellä. Kesähän on mitä parhainta aikaa lukemiselle ja kirjallisuudesta keskustelulle.

Pohtiessamme ehdokkaita kesän kirjoiksi, kääntyi keskustelumme pian niihin kirjoihin jotka ylipäänsä pitäisi lukea elämänsä aikana. Esille nousi Keskisuomalaisessa ollut artikkeli joka listasi sata kirjaa jotka tulisi lukea ennen kuolemaansa. Lopputulokseen oli päästy lukijaäänestyksen kautta. Tässäpä lukupiirille tavoite!

Päätimme luonnollisesti testata kuinka suuren osan paikalla olevat lukupiiriläiset olivat tästä listasta kahlanneet. Pikaisen analyysin jälkeen tulimme seuraavaan tulokseen:

• Annukka = 40 %
• Antti = 21 %
• Nora = 20 %
• Saara = 18 %
• Laura J. = 16 %
• Otso = 6 %

Mikä on muuten sinun saldosi? Tarkasta se alla olevan linkin kautta.

Keskisuomaisen verkkosivuilla julkaistu artikkeli: “Sata kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaansa”
–> http://www.ksml.fi/teemat/100kirjaa/

Seuraava kirja
Ai niin, mikäs se seuraava kirja olikaan? Seuraavaksi paneudumme satujen maailmaan Astrid Lindgrenin “Veljeni, Leijonamieli” parissa. Lukuiloa!

Kristinuskon historiassa on pitkään vallinnut tapa, että pitkäperjantaina hiljennytään muistelemaan (ja suremaan) Jeesuksen kuolemaa. Kun yhteiskunta oli muodostunut enemmän perheiden ja yhteisöjen varaan, oli pitkäperjantain traditioon luultavasti helpompi samaistua. Kun koko yhteiskunta ja ympäröivät yhteisöt pysähtyivät, oli yksilön helpompi pysähtyä. Itselleni on ajoittain haasteellista löytää yksilökeskeisessä maailmassa omaa tapa pysähtyä. Toisaalta voi kysyä, onko pysähtyminen tarpeellista? Itselleni ainakin on.

Tällä kertaa päätin ottaa pitkäperjantain pysähtymisen apuvälineeksi piispa Simo Peuran pohdiskelemateoksen ”Pieni Kirja Sovituksesta”. Sopivan lyhyt ja sopiva pitkäperjantain hengelliseen sisältöön.

Kirja välitti hienosti pitkäperjantain sovitussanoman. Jumala on täydellinen ja suhde Jumalaan ei ole epätäydelliselle ihmiselle mahdollinen. Kyse on ihmisen synnistä, ja syntiä Jumala inhoaa. Ihmisen ja Jumalan väliin tarvitaan Jeesus, joka sovittaa ihmisen synnit ja eheyttää ihmisen ja Jumalan yhteyden. Ihmiset ennen Jeesusta, Jeesuksen aikana, ja aina Jeesuksen jälkeen tarvitsivat ja tulevat tarvitsemaan sovittajaa ihmisen ja Jumalan välille. Sovituksen jälkeen ihminen saa iloita Jumalan läsnäolosta tässä ajassa ja ikuisesti.

Pääsiäisen hengellinen sanoma on sovituksessa. Se on kaiken ydin. Mutta oivalsin pääsiäisestä myös jotain muuta. Tavallaan sen tapahtumissa kuvastuu koko ihmisen elämän tunneskaala. Kiirastorstai kuvaa odotuksen tunnetta ja epävarmuutta. Pitkäperjantai viestii surua ja menetystä. Lankalauantaihin voi yhdistää hämmennystä. Ensimmäinen pääsiäispäivä kuvaa sanoinkuvaamatonta iloa ja toinen pääsiäispäivä turvallisuuden kokemista ja toivoa. Jokainen kokee tällaisia tunteita elämässään.

Vaikka sovitus on uskon ytimessä, on osa ilosanomaa myös Jumalan läsnäolo ihmisen jokaisessa elämänvaiheessa ja kaikissa tunnetiloissa. Odotuksessa, epävarmuudessa, surussa, hämmennyksessä, ilossa, toivossa ja turvallisuuden etsimisessä.

Viimeaikoina on kirkon tiedotuksen ja eri kristillisten toimijoiden julkaisuissa ollut pinnalla kysymys kristillisestä johtajuudesta. Kirkossa on etsitty uutta arkkipiispaa ja mm. Helsingin ja Porvoon hiippakunnille uutta johtajaa. Isot seurakunnat tarvitsevat uusia kirkkoherroja ja monet kristilliset järjestöt ja seurakunnat ovat etsimässä uusia ”vanhimpia” ja seurakunnan johtajia.

Miksi johtajuus on kristillisyydessä niin paljon pinnalla? Jos sitä miettii ihan yksinkertaisesti, niin tulee kaksi asiaa mieleen. Ensinnäkin seurakuntien johdossa on paljon suurten ikäluokkien edustajia, joten uusia johtajia tarvitaan eläkkeelle siirtyvien paikoille. Toiseksi johtajuudesta puhuminen ja se korostaminen on ollut tapetilla viimeisen kymmenen vuoden aikana.  Luonnollisesti sama keskustelu saapuu myös kristillisiin piireihin, ja tuo aika taitaa olla juuri nyt.

Toisaalta onhan se niinkin, että esimerkiksi Suomessa on puhuttava kristillisestä johtajuudesta uudella tavalla, koska maailma on muuttunut paljon siitä, kun suuret ikäluokat päätyivät johtoon. Arvot ja ihmisten odotukset ovat hyvin erilaisia. Ehkä ihmiset ovat myös vaikeammin johdettavissa.

Kun on etsitty uusia johtajia tai puhuttu kristillisestä johtajuudesta, olen huomannut pinnalla ollen ainakin seuraavia asioita: Hyvä puhuja, syvällinen pohtija, hyvä kohtaamaan erilaisia ihmisiä, teologiset painotukset, kannat kirkollisessa keskustelussa oleviin polttaviin kysymyksiin, monikulttuurisuuden ymmärrys ja maailman globaalien ongelmien huomioiminen.

Kaikki edelliset ovat tärkeitä! Jokainen voi itse pistää ne tärkeysjärjestykseen. Listasta (ja yleisestä keskustelusta) puuttuu kuitenkin kaksi asiaa, jotka ovat merkittäviä tekijöitä – ainakin minulle. a) Itsensä likoon laittaminen siellä, missä seurakunnan rakentaminen on kaikkien pelkistetyimmillään.  Mielestäni äärimmilleen viety palveleva johtaminen on sitä, kun näin erään seurakunnan pastorin rakentavan ennen sunnuntain pyhäkoulua lapsille vasaralla ja nauloilla esiintymislavaa. Eli tekevän kunnon haalarihommia. b) Vapaaehtoistyössä hyvä johtaja inspiroi muita löytämään oman palvelupaikan ja tavan toteuttaa sitä. Ei vain tarjoa yksittäistä nakkia ensimmäiselle vastaantulijalle.

Joskus johtajan asema annetaan, joskus se ansaitaan. Kun johtajuus pitää ansaita, niin erityisesti edellisillä meriiteillä olen sen valmis antamaan.

Tässä taannoin koin saman päivän aikana kaksi aivan päinvastaista kohtaamista. Ensin aamupäivällä S-marketin kassalla sain todistaa erään vanhan mummon avautumista kassahenkilölle, kun hän vahingossa ottaessaan hintoja rikkoi pienen jogurttipurkin kannen. Tästä nolostuneen hän pahoitteli suuresti tapahtunutta ja kävi hakemassa uuden samanlaisen tilalle. Mutta se ei asiakkaalle riittänyt. Hän valitti kovaan ääneen, kuinka noin tumpelo voidaan ottaa kauppaan töihin ja kuinka kuulema myyjä on monesti aikaisemminkin tahallaan kohdellut kaltoin asiakkaan ostoksia. Pitkän saarnan ja usean kirosanan jälkeen tilanne meni ohi. Myyjää asiakkaalta saatu ripitys selvästi hävetti, itse häpesin lähinnä asiakkaan puolesta.

 
Myöhemmin tapasin uimahallin saunassa suunnilleen saman ikäisen papan. Vaikka ikää tältä herralta löytyi varmaan päälle yhdeksänkymmentä (Päättelin siitä, että hän oli ollut naimisissa 68 vuotta!), jaksoi hän hymyillä, kertoa vanhoja juttuja ja kysellä minun elämästä yhä jos toista. Kaikesta paistoi läpi suuri kunnioitus ja kohteliaisuus muita ihmisiä kohtaan. Kuulema hänestä oli hauska tutustua ihmisiin samassa uimahallin saunassa, jossa hän oli säännöllisesti käynyt melkein kolmenkymmenen vuoden ajan.

Mitä näiden tapaamieni ihmisten elämässä oli yhteistä? Ainakin sota-ajat, nälkävuodet ja lama. Vaikka ihmisten elämässä on paljon sellaista surua ja ikävää, mitä emme näe, jäin miettimään, miksi toinen oli katkeroitunut ja toinen ei? Miten me voimme estää omaa katkeroitumista?

Lukupiiri on aktiivinen eikä hidastumisen merkkejä näy!

Hyvää ja parannettavaa
Olemme lähestulkoon onnistuneet säilyttämään kunnianhimoisen “kirja kuukaudessa” tavoitteemme. Hiukan olemme myös joustaneet tavoitteestamme valita palkittu kirja. Yli puolet kirjoistamme on kuitenkin noudattanut näitä sääntöä joten hyvinhän tässä vielä menee :-).

Suurin osa lukemistamme kirjoista on kirjoitettu 2000-luvulla (71,5 %). Tästä voisi päätellä, että vanhempia kirjoja tulisi myös saada lukupiirimme valikoimaan.

Kaikki lukupiiriläiset eivät ole osallistuneet kaikkiin tapaamisiin mutta ensisijaisena tavoitteena ei luonnollisestikaan ole tapaaminen vaan lukeminen :-).

Mistä sitten pidimme
- 57,2 % kirjoista ovat olleet suurimman osan mielestä hyviä tai erittäin hyviä
- 14,3 % omituisia ja tarkempaa syyniä kaipaavia
- 14,3 % jätti aivan tyhjäksi
- 28,6 % tuntui lievästi ahdistavilta
- 57,2 % kirjoista on saanut kirjoituksen GLOW:n blogiin

Ja mitäs sitä sitten onkaan luettu?
Seuraavat kirjat olemme onnistuneet lukemaan ja “syvä”analysoimaan:

1. Juha Itkonen - Myöhempien aikojen pyhiä 
  –> Kokoontuminen 24.3.2009
2. Mika Waltari - Feliks Onnellinen
  –> Kokoontuminen 26.4.2009
3. Siri Hustvedt - Kaikki mitä rakastin
  –> Kokoontuminen 4.6.2009
4. Daniel Katz - Berberileijonan rakkaus ja muita tarinoita
  –> Kokoontuminen 28.6.2009
5. Cormac McCarthy - Tie
  –> Kokoontuminen 30.7.2009
6. Leena Parkkinen - Sinun jälkeesi Max
  –> Kokoontuminen 8.9.2009
7. Ernest Hemingways - Ja aurinko nousee
  –> Kokoontuminen 13.10.2009

Seuraava kirjamme
Seuraavana on vuorossa Khaled Hosseinin kehuttu “Tuhat loistavaa aurinkoa” joka on ”…väkevä ja riipaiseva kuvaus Afganistanista, mutta myös runollinen kertomus vahvojen naisten elämästä ja sammumattomasta toivosta.” Näin siis kirjaa kuvaa Publishers Weekly.

P.S.
GLOW:n lukupiiri suunnittelee omia web-sivuja ja ensimmäisen version olemmekin saaneet kasaan. Tällä hetkellä onkin jo nähtävillä mm. lukupiirin lukujana (!) joka sijoittaa lukemamme kirjat julkaisuajankohdan mukaisesti.

Tsekkaa ja ihastu –> http://www.glowhelsinki.fi/lukupiiri/

Lukupiiri kokoontui viidennen kerran kesäkuisena hellesunnuntaina valkoposkihanhien keskellä Kaivopuistossa. Käsiteltävänä oli suomenjuutalaisen kirjailijan Daniel Katzin teos Berberileijonan rakkaus ja muita tarinoita. Lajityyppi ei ole yksiselitteinen: teos voidaan käsittää toisaalta novelli- tai tarinakokoelmaksi ja toisaalta ehkä romaaniksikin. Kokoelman tarinoissa on hyödynnetty erityisesti vanhaa faabelien eli eläinsatujen kirjallisuudenlajia, jota teos myös ironisoi. Lukupiirin kokoontumisessa runsasta keskustelua syntyikin juuri Katzin faabeleista ja niiden suhteesta perinteisiin faabeleihin. Katzin faabeleissa hahmoina ei ole vain eläimiä vaan perinteestä poiketen myös (eläimellisesti käyttäytyviä) ihmisiä, ja lopulta keskustelu yltyi sen pohdinnaksi, missä menee ihmisten ja eläinten raja - vai onko kyseessä pikemminkin jatkumo kuin raja?

Vahvoja tunteita
Teos herätti lukupiiriläisissä voimakkaita tunteita. Se ei ylittänyt useimpien odotuksia ja tuntui monista jokseenkin pitkäveteiseltä. Esimerkiksi neiti Niitä teos ei sykähdyttänyt millään tavoin, ja herra Af taas ihmetteli, miten ihmeessä se on saanut valtion kirjallisuuspalkinnon. Neiti Ee kertoi tosin löytäneensä mielenkiintoisia allegorioita ja yhteyksiä teoksen ihmisten ja eläinten välillä, mikä teki lukukokemuksesta mielenkiintoisemman. Neiti As puolestaan yltyi lukukokemustaan eritellessään muistelemaan häntä eniten huvittaneita tarinoita. Lopulta muutkin lukupiiriläiset muistivat teoksesta ainakin muutaman heitä naurattaneen tai vähintään hymyilyttäneen tarinan siitä huolimatta, että useimmat pitivät teosta kokonaisuudessaan varsin tylsänä.

Keskustelun lopuksi kaikki neidit ja herrat tulivat siihen tulokseen, että kokoelma pitäisi lukea uudestaan, jotta yhteydet tarinoiden välillä kirkastuisivat ja avautuisivat. Tarinoita ei kannata käsitellä toisistaan irrallisina vaan yhtenäisenä kokonaisuutena, ja kiinnittää huomiota kaikkien kertomusten läpi kulkeviin punaisiin lankoihin, esimerkiksi henkilöhahmojen yhtäläisyyksiin. Saa tosin nähdä, kuinka moni saa todella luettua kokoelman uudestaan - sen verran takkuavalta sen läpikahlaus useimpien mielestä tuntui. (Toivottavasti ainakin herra Af intoutuu lukemaan Katzinsa uudemman kerran - hän nimittäin erehtyi ostamaan teoksen itselleen ja maksamaan kovakantisesta painoksestaan sievoisen summan.)

Lukupiiri käsitteli neljäntenä kirjanaan Siri Hustvedtin romaania Kaikki mitä rakastin.

Ensinnäkin:
a.) kaikki rakastivat tätä kirjaa
b.) kiihkeimmän keskustelun kävimme kirjan nimestä (Kaikki mitä rakastin, org. What I loved) ja ”rakastaa”-sanan käyttämisestä

Niin. Kirjahan on loistava! Se on monitasoinen kuvaus perheen sisäisen tragedian käsittelystä. Siri Hustvedt käsittelee mm. taidetta ja ihmissuhteita todella taitavasti. Mutta asiaan..

Kirjan otsikko
Keskustelimme kirjan nimestä pitkään. Kirjan nimi sai ääniä niin puolesta (mm. ”Kuvastaa hyvin päähenkilön Leon näkökulmaa”, ”Toimii mulle”) kuin vastaankin (mm. ”Nimenä liian simppeli”, ”Viittaa kioskikirjallisuuteen”). Toisaalta pohdimme ”rakastaa”-sanan käyttöä ja kulttuurien välisiä semanttisia eroavaisuuksia. Yhdysvalloissa tuntuisi olevan tyypillistä käyttää sanaa ”love” hyvinkin herkästi, esim. ”I love football” jne. Suomessa ”rakkaus” sanaa ja ”rakastaa” verbiä käytetään taasen varoen. Ei ole kovinkaan yleistä sanoa rakastavansa muroja tai rakastaa jotain tiettyä kirjaa; sanana se sisältää vahvan tunnelatauksen. Tulimmekin siihen tulokseen, että  ”love” sijoittunee suomen kielessä jonnekin ”rakastaa” ja ”pitää” välille

Näkökulma
Toinen vahvasti keskustelua aiheuttanut aihe oli kirjan näkökulma. Kirja on kirjoitettu selvästi miehen näkökulmasta, Leon mielen tuotoksena, osin takautumien kautta. Pohdimme eri tapahtumia ja miten ne kirjassa kerrottiin. Pääsevätkö muut kirjan hahmot esille oman äänensä kautta vai onko kaikki suodatettu Leon ajatusten läpi? Mikä on todellisuutta jos kaikki tapahtumat ovat Leon kuvaamia ja osin muistojen sävyttämää?

Piditkö sinä kirjasta? Kerro se meille.

Lukupiirin 5. kirja
Seuraava lukupiirin käsittelyssä on Kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 2009 saanut Daniel Katz kirjallaan Berberileijonan rakkaus ja muita tarinoita.

P.S. Muuten. Jos et tiennyt, niin Siri Hustvedt on naimisissa Paul Austerin kanssa. Ja jos et tiedä kuka Paul Auster on, niin katso täältä.

Oli synkkä ja myrskyinen yö.. Ei vaan, kaunis keväinen ilta kun Glow:n lukupiiri kokoontui ensimmäistä kertaa keskustelemaan kunkin jäsenensä lukutottumuksista ja suosikeista sekä muodostamaan lukunäkyään.

Ensimmäisestä tapaamisesta opimme, että piirimme on:

• äänekäs, kantaaottava ja mielipiteillä ladattu,

• avoimesti keskusteleva ja toiset huomioon ottava,

• huumorintajuinen, sekä

• vahvasti naisvaltainen (lukumäärässä mitattuna) mutta miehisen kannan huomioiva (tasa-arvoinen). 

Opimme myös, että vaikeinta on löytää kompromissi kulloinkin käsiteltävän kirjan osalta.

Olemme siis saaneet avattua lukupiirin menestyksekkäästi. Menestyksestä kertoo lähinnä se, että olemme ehtineet kokoontua jo kolmesti, lukea kaksi kirjaa ja onnistuneet olemaan suututtamatta toisiamme :).

Lukupiirin 1. kirja
Ensimmäinen valintamme kohdistui Juha Itkosen palkittuun (Kalevi Jäntin palkinto, Finlandia-ehdokas) esikoisromaaniin ”Myöhempien aikojen pyhiä” joka kuvaa kahden amerikkalaisen mormoninuoren lähetysmatkaa Suomessa.

Kirja kertoi mielestämme uskottavasti mormoninuorten elämästä mutta toisaalta myös suomalaisesta arjesta ulkomaalaisen silmin nähtynä: väärinkäsityksiltä ja törmäyksiltä ei vältytä. Kantava teema kirjassa tuntui olevan uskonnollisen ihmisen vakaumuksen horjuminen. Etenkin päähenkilö David (toinen mormonipojista) painiskelee jatkuvasti uskonkysymysten ja -koettelemusten parissa. Syvä velvollisuus mormoniyhteisöä kohtaan ja samanaikainen hengellinen horjuminen luo vahvan jännitteen. Kirjan muut hahmot tasapainottavat hyvin kokonaisuutta.

Kirja aiheutti massiivista keskustelua (massiivinen on oikea sana tähän, sillä puheenvuorostaan sai kukin pitää kiinni sen verran ”vilkkaasti” puhe kävi). Pohdimme etenkin mormoniuskoa ja sen levittämistä Suomessa, sekä luonnollisesti suomalaisuutta (suomalaisia mormoniuskon vastaanottajina sekä toisaalta myös sananviejinä, esim. kirjan henkilöhahmo Eero). Myös Itkosen oma usko kiinnosti. Oli mielenkiintoista keskustella kirjan hahmoista. Itkosella on kyky kirjoittaa erittäin herkullisia henkilöhahmoja kirjoihinsa. Kullakin lukupiiriläisistä tuntui olevan oma suosikkihahmo ja mielikuva hahmoista.

Kaiken kaikkiaan Itkosen kirja on erittäin suositeltava.

Lukupiirin 2. kirja
Toiseksi kirjaksemme valitsimme Mika Waltarin ”Feliks Onnellisen”. Osittain Mika Waltarin juhlavuoden kunniaksi (joka oli kylläkin jo viime vuonna) ja osittain siksi, että Waltari on (ehdottomasti) arvostetuin suomalainen kirjailija.

Feliks onnellinen kertoo Helsinkiläisestä virkamiehestä, joka käy sisäistä kamppailua uskonsa (kristinusko) kanssa. Kirjassa Feliks käy raskaan vaelluksen ahdistuksesta ihmeiden kautta vapahdukseen.

Kirja kuvaa Feliksin uskontuntoja keskustelujen ja tapahtumien kautta. Keskusteluihin Feliks joutuu kokiessaan pakonomaista käännyttämistarvetta. Feliks on saanut kutsumuksen Jumalalta viedä sanaa kristinuskosta eteenpäin. Tämän seurauksena hänen täytyy joka päivä kohdata ihmisiä ja tunnustaa heidän syntinsä anteeksiannetuiksi. Kutsumus on kuitenkin valtavan raskas taakka Feliksille ja hän toteaakin muutaman kerran keskusteluissaan: ”Pahemmin minulle on käynyt kuin sinulle… Minusta on tullut kristitty.”

Kirjassa kuvaus on kolmannessa persoonassa, ikään kuin ulkopuolelta. Tämän takia koimme vaikeuksia päästä Feliksin ”pään sisään”. Kirja tuntui myös hyvin raskaalta vaikka sivumääräisesti se olisi ollut nopealukuinen. Ehkä päähenkilön ahdistus oli koko ajan niin vahvasti läsnä, että se esti hyvän luku”flow”:n.

Kirjasta oli vaikea saada kunnon keskustelua aikaiseksi. Ehkä tämä kirja vaatisi toisen lukemisen tai ylipäänsä aikaa pohdiskeluun lukemisen jälkeen. Feliksin uskontunnustelu tuntuu vaativan enemmän aikaa ja analysointia.

Kirja on kuitenkin suositeltavaa luettavaa. Teksti on taattua Waltaria ja antaa toisaalta mielenkiintoisen näkökulman itse kirjailijaan. Waltarin sanotaan todenneen, että hänen omat ajatuksensa ja tunteensa kristinuskon osalta löytyvät kirjan ”rivien välistä”.

Lukupiirin 3. kirja
Seuraavaksi kirjaksemme olemme valinneet Siri Hustvedt:n ”Kaikki mitä rakastin”. Kommentit tämän kirjan osalta seuraavaan postaukseen :).

AJattelin pienentää blogivajettani ja siinä samalla törmäsin tähän tekstiin vuodelta 0 ja 6 :). Toivon että saat jonkun hiukkasen talteen siitä, mihin Jumala meidät alunperin loi - elämään Hänestä, hengittämään Hänen Henkeään. Ehkä tässä voisin vielä sanoa, että Isä siunasi ystävänpäivän käsittämättömällä tavalla - paljon näistä hiukkasista osuu myös siihen päivään ja.. moneen tulevaan! :). Eilen uudistin elämääni poistamalla yhden nettipelin koneelta, joka vei aikaani monelta muulta asialta. Aamulla ihmettelin, että mitä olinkaan tehnyt, hehe. Into aloitteeseen tuli ystävän kautta. Alfa on alkanut! Törmäsin tänä iltana HB:een uuteen tuotantoon… kuuntele “HB - Hanki Elämä“. Yea, praise Him.

“Herra, tahdon olla astia, mutta en halua tietää millainen, minkäkokoinen, mihin tarkoitukseen, minkä värinen, minkä muotoinen. Isä, murra astiani palasiksi, murusiksi, jyviksi, hiekaksi. Kasaa kaikki muruset, täytä elämän vedellä ja muovaa uudeksi jälleen. Maan tomusta olen, sinun muovaamasi, sinun luomuksesi, hengeltäni ja ruumiiltani. Sinä puhalsit elämän sieraimiini, annoit voiman lihaksiini, kirkkauden ajatuksiini. Sinä loit minut elämään Sinusta, elämään, - heijastamaan sinua, kuvastamaan sinua. Minussa Sinä, elämän lähde, saat ainutkertaisen muodon ja silti olen olemassa. Olen sielu, jonka yhteyttä Sinä Herrani halajat, kuin omaasi, eikä silti sinua itseäsi. Yhteydessä palat loksahtavat paikallensa, elämä saa täyttymyksen, mutta sen sijaan, että se olisi ohi tai loppu, se on elämän tarkoitus… kommunikointi, päämäärät, kirkkaus, suuruutta ilman suureutta, äärettömyyttä ilman tyhjyyttä, rauhaa ilman ärrää, lepoa ilman kuolemaa, voimaa ilman väsymystä, kestävyyttä ilman uupumista, rakkautta ilman tuskaa, täyttymystä ilman kaipuuta, lepoa ilman pysähtyneisyyttä, kirkkautta ilman tekopyhyyttä, valoa ilman varjoa, … iloa ilman välittäjää, onnellisuutta ilman kyyneliä, tarkoitusta ilman hakemista, … olet paikallasi ja liikkeessä, rauhassa ja valossa, totuudessa ja voimassa, olet elämässä ilman ahdistusta ja silti enemmän ja vahvemmin elossa kuin koskaan aikaisemmin - olet Jumalan läheisyydessä, olet elämän lähteellä, olet palasessa taivasta. Olet läsnä, ei suurempaa, ei hehkutusta tai yrittämistä… olet Jumalan kuva, täydellinen, täynnä tulta ja voimaa, täynnä valoa ja kirkkautta, olet liekehtivä pätsi, ohikiitävä salama, jylisevä koski, koskematon savanni, nouseva aurinko, aamukaste, rankkasade, meren syvyydet, vuoren huiput, auringon paahde, jääkylmä ja kirpeä pakkanen, Mount Everestin huippu, Kalifornian kanjoni. Kaukaa ja läheltä olet täydellinen, täynnä kauneutta ja täydellisiä yksityiskohtia - ja silti en näillä sanoilla saavuta lähellekään sitä, mitä haluaisin.. en osaa kuvailla, vaikka osaankin.. sisältä pulppuaa ja saa virtaamaan, joskin täällä en koskaan maalia kohtaa, vaikka kohtaankin jokaisella sanalla, joka täyttää mieleni.”